Rock-musiikista

Kaikki suomalaisesta rock-musiikista

Tervetuloa suomalaisen rock-musiikin pariin! Tältä sivustolta voit lukea suomalaisista ja ulkomaalaisista rock-bändeistä, suomenkielisestä pop-musiikista, suomalaisesta punk-rockista ja monesta muusta ilmiöstä. Saat myös tietoa kotimaisista rock-festivaaleista, Suomen suosituimmista keikkapaikoista ja eri musiikkityyleistä, kuten vaikkapa indie-rockista. Jos olet itse muusikko, on sinulle tarjolla täällä hyödyllisiä vinkkejä siihen, miten voit edesauttaa omaa uraasi tai bändisi menestystä. Sivustomme artikkeleissa käsitellemme suomalaista rockia monesta eri näkökulmasta, ja kerromme myös suomalaisen musiikin matkasta maailmalla.

Rock´n roll syntyi Yhdysvalloissa, ja musiikkisuuntauksen nimi on radio DJ Alan Freedin käyttöönottama. Rock´n roll muistutti alkujaan melko paljon bluesia ja jossain määrin myös country-musiikkia ja jazzia. Muusikot eivät itse ensin arvostaneet kovinkaan paljon tätä tyylilajia, sillä siinä ei ollut paljoakaan musiikillista haastetta. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Elvis levytti ensimmäiset hittinsä, rakastui yleisö tähän uuteen villiin musiikkiin välittömästi. Rock-kuume levisi nopeasti ympäri maailman, ja rantautui lopulta myös Suomeen, valssin ja tangon luvattuun maahan.

1950-luku ja Rock Around The Clock

Se mistä alkaa rock and roll, ja mihin päättyvät sen edeltäjät blues, rockabilly ja jazz, on määrittelykysymys. Onni Gideonin orkesteri oli jo 1950-luvun puolivälissä levyttänyt kappaleen Hawaiian Rock, jota jotkut pitävät ensimmäisenä suomalaisena rock-levytyksenä. Mutta se jäi vielä marginaalimusiikin rooliin. Todellinen rock and rollin rantautuminen koettiin Bill Haleyn “Tunnista tuntiin”-elokuvan kautta, joka sai ensi-iltansa meillä vuonna 1956. Tämän jälkeen ainakin suurella osalla helsinkiläisiä oli jo jonkinlainen käsitys siitä, minkälaista tämä uusi nuorisomusiikki oli.

Rock-musiikin tie Suomessa alkoi aikakaudelle tyypillisesti ulkomaisten kappaleiden suomenkielisillä sovituksilla. 50-luvun kevyen rock and rollin lisäksi myös esimerkiksi italialaiset iskelmät olivat suurta huutoa. Valveutuneempi nuoriso osti kuitenkin myös Elvis Presleyn, Paul Ankan, Little Richardin, Eddie Cochranin ja muiden 50-luvun amerikkalaisten ja englantilaisten tähtien levyjä. Usein levyt piti käydä ostamassa Tukholmasta (tai pyytää siellä asuvaa tuttavaa ostamaan), sillä rock-musiikin kaupallista potentiaalia ei Suomessa oikein vielä ymmärretty. Musiikkikaupat ja radioasemat suosivat korkeintaan kevyttä iskelmää, joskus ehkä jazzia.

1960-luku ja suomalaisen rock-musiikin synty

Kun vielä 1950-luvun puolella rock-musiikkia pidettiin hieman huvittavana, ohimenevänä ilmiönä (esim. Saukki & Oravat-yhtyeen Jöröjukka-Rock), niin vuosikymmenen vaihtuessa alkoivat asenteet muuttua. Paul Ankan vierailu Helsingin Linnanmäellä vuonna 1959 oli tapaus sinänsä, sillä nyt Suomessakin oli käynyt oikea maailmantähti. Rock sai myös ensimmäisen alatyylilajinsa: “rautalangan”, eli kaiutetulla kitaralla soitetut instrumentaalikappaleet. Kotimaisista rautalankakappaleista tunnetuin oli The Sounds-yhtyeen 1963 levyttämä Emma. Äkkiä Suomessa oli useita keikkailevia rautalankabändejä, ja tanssilavoilla perinteiseen tangoon tykästynyt vanhempi väki ei katsonut niitä aina hyvällä.

Kun brittiläinen musiikki The Beatlesin johdolla valloitti maailmaa, sitä seurattiin jo tarkasti Suomessakin. Äkkiä rock- ja pop-musiikista oli tullut uusi, vakavasti otettava musiikin tyylilaji. Meilläkin saatiin hieman opastusta briteiltä, sillä The Renegadesin vuonna 1964 levyttämää Cadillacia pidetään yleisesti ensimmäisenä todellisena suomalaisena rock-levytyksenä. Renegades oli todella suosittu, ja bändi päättikin muuttaa kokonaan Suomeen. Samoihin aikoihin myös eräs toinen britti, Jim Pembroke, muutti Suomeen, ja hänestä tulisivat kaikki kuulemaan seuraavalla vuosikymmenellä.

1970-luku: todellinen suomalainen rock syntyy

60-luvulla Suomessa oli jo muutama yhtye, joka soitti myös omia sävellyksiään. Näistä voidaan mainita Blue Sounds, Topmost ja Jormas. Mutta 1970-luvulle siirryttäessä alkoi myös progressiivisen rockin aikakausi, ja monien mielestä juuri silloin tehtiin kaikkien aikojen parhaat suomalaiset kappaleet. Proge oli uusi tyylilaji, joka oli kehittynyt 1960-luvun lopussa. Suomessa tämä tyyli oli todella suosittu, ja kovia bändejä riitti: edellä mainitun brittiläisen Jim Pembroken Wigwam, Tasavallan Presidentti, WooDoo ja Kalevala vain joitain mainitaksemme.

Monien mielestä proge oli kuitenkin liian vaikeaa, ja tavallaan sen vastapainoksi syntyi ilmiö nimeltä Hurriganes. Ganes soitti yksinkertaista rock and rollia raskailla 70-luvun särösaundeilla, ja suosio oli taattu. Remu Aaltosen, Cisse Häkkisen ja Albert Järvisen kokoonpanosta tuli ensimmäinen todellinen suomalainen superbändi. Lähes koko 70-luku mentiin Hurriganesin johdolla. Tosin samaan aikaan oli syntynyt myös uusi suomenkielinen rock, jonka kapellimestareita olivat esimerkiksi Hector, Juice ja Kaseva. Proge oli 70-luvun lopussa kutakuinkin jo unohdettu.

1980-luku: uusi aalto

Aivan 70-luvun lopussa tapahtui kuitenkin vielä kummia: punk tuli myös Suomeen. Se tapahtui hämmästyttävän nopeasti, sillä ensimmäiset suomalaiset punk-singlet äänitettiin vuonna 1977 ja jo seuraavana vuonna nostivat päätään sellaiset nimet kuin Eppu Normaali, Problems ja Pelle Miljoona. Toisaalta myös 1950-luvun rockabilly oli tullut uudestaan muotiin. Nuoriso oli jyrkästi jakautunut eri musiikkityylien mukaan. 80-luvun puolella kotimainen uusi aalto pyyhkäisi koko artistikartan uusiksi: saatiin Hassisen Kone, Sielun Veljet, Yö, Dingo, tyyliään muuttanut Eppu Normaali, ja Kolmas Nainen.

1990- ja 2000-luku

90-luvulle tultaessa tyylilajien kirjo oli suuri, mutta vielä yksi genre nousi suosioon: heavy metal. Siitä tuli myös se tyylilaji, jolla suomalaiset bändit vihdoinkin noteerattiin myös ulkomailla, sillä Wigwamia lukuun ottama suosio Suomen ulkopuolella oli ollut vaisua. HIM ja Nightwish olivat uusia suomalaisia vientituotteita. Myös kotimainen hip hop ja elektroninen musiikki huomattiin maailmalla, kuten Daruden Sandstorm. Samalla tiellä ollaan tänäkin päivänä; kotimaisen musiikin suurimpia nimiä ovat edelleenkin metallivetoiset bändit. Tervetuloa sivustollemme lukemaan tästä ja monista muista aiheista!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *